Pikaluistelublogi

Saksan Inzell on tuttu luistelukeskus takavuosilta, mutta sen suosio on hiipunut, kun pikaluistelun on siirtynyt halleihin. Nyt myös Inzell on saanut oman hallinsa, ja kesällä 2011 hallissa oli ensimmäistä kertaa kesäjää eli halli oli auki suurimman osan henäkuuta (8.-31.7.). Vietin paikkakunnalla neljä vuorokautta eli keskiviikosta sunnuntaihin. Kylässä  pikaluistelijat olivat näkyvästi esillä, kun kylässä on juuri aloittanut myös kansainvälinen Luisteluakatemia. Kylä sinänsä ei ole ihan takavuosien iskussa, sillä kauppaliikkeita on lopettanut ja tyhjiä liiketiloja näkyy paljon, mutta nyt ilmassa oli uuden nousun tuntua ja innostusta.

Inzellin uusi halli on hyvä ja kevään 2011 tulosten perusteella todennäköisesti nopein eurooppalainen halli. Hallin jää on sitkeä ja liukas, ja paine kaarteissa on parempi kuin monissa muissa halleissa. Halli on rakennettu vanhan radan päälle ja itse rata-alue on sama kuin vanha avorata. Hallissa on kaikilla seinillä ikkunat, joten yleisvaikutelma on valoisa. Hallin päädyssä on avoimessa tilassa voimaharjoittelutila, jossa on kaikki voimaharjoittelun perusvälineet. Hallissa on vuoroja pitkin päivää ja kaikille avoimia vuoroja oli nyt yleensä aikaisin aamulla (7:30 – 9:00), alkuiltapäivästä (14:00 – 15:30) ja kahtena päivänä myös illalla (18:45 – 20:15). Lisäksi maajoukkueluistelijoille varattuja vuoroja oli 1 – 2 päivässä. Perjantaina ja lauantaina saksalaiset olivat varanneet itselleen useita vuoroja ja kaikille avoimia vuoroja oli vain yksi päivässä. Avoimilla vuoroilla luistelijoita oli 20-50 eli tilaa oli myös suomalaisille. Kesäjäällä jäämaksut olivat korkeammat kuin tavallisesti eli 12 euroa aikuisilta ja 7 euroa junioreilta. Tavalliset jäämaksut (syyskuusta alkaen) ovat 4-5 euron luokkaa. Jo vuosia käytössä olleen systeemin mukaisesti 12 käyntikerran kortin saa kymmenen kertamaksun hinnalla (jolloin korttia voivat useat käyttää yhdessä).

Radan sivut löytyvät osoitteesta www.eisstadion-inzell.de ja Inzellin kunnan sivut osoitteesta www.inzell.de. Radan sivuilta löytyivät ainakin tällä kertaa jäävuorot etukäteen, jolloin ohjelma oli heti tulopäivänä helppo suunnitella. Radalla on kahdeksan n. 25 m2 pukuhuonetta, jotka näyttävät olevan ainakin avoimilla vuoroilla vapaasti käytettävissä, mutta luistimet puetaan radan keskellä penkeille.

Inzelliin pääsee lentämällä Helsingistä Müncheniin. Päivittäisiä suoria lentoja on useita eri lentoyhtiöillä. Kesällä 2011 halvimmat tarjoukset olivat Lufthansan 95 euron menopaluuhinta, ja normaalihinnat olivat 200 euron molemmin puolin.

Inzell sijaitsee Saksan kaakkoiskulmassa lähellä Itävalla rajaa ja Salzburgia (jonne on matkaa noin 20 km). Matkaa Münchenin lentokentältä tulee 150 km. Lentokentältä Inzelliin on kolme matkustusvaihtoehtoa. Autonvuokraus on Saksassa helppoa ja olen 5-6 kertaa kulkenut matkan vuokratulla henkilöautolla. Ajoaika on Inzelliin A8-moottoritieta on noin 1½ tuntia, mutta matkustusaikatauluja rakennettaessa kannattaa tehdä noin puolen tunnin ruuhkavaraus. Autolla ajaessa kannattaa seurata opastetia Salzburgiin ja mottoritieltä postuttaessa Inzell lukee opastekyltissä. Mottoritien jälkeen matkaa on Inzelliin noin kymmenen kilometriä. Vuokra-autoa palautettaessa AGIP-huoltoasema on lentokenttäalueelle tultaessa vasemmalle, joten auto kannattaa palauttaa tankattuna. Oma auto antaa Inzellissa mahdollisuuksia tutustua laajemmin alueen nähtävyyksiia eli esimerkiksi Ruhpoldingin amupumahiihtokeskukseen, Salzburgin kaupunkiin tai Kotkanpesään Bergrechtsgadenissa. Näihin kaikkiin on 15 – 45 minuutin ajomatka.

Tällä kertaa kokeilin pitkästä aikaa junamatkaa lentoasemalta Inzelliin. Menopaluumatka lentoasemalta lähimmälle rautatieasemallle Traunsteiniin maksoi noin 45 euroa. Samaan hintaan sisältyi myös lastenliput (max 4). Saksan rautateillä (www.bahn.de) on samanlainen palvelu kuin Suomen VR:llä eli liput voi ostaa etukäteen netistä ja tulostaa itse. Matka-aika oli noin kaksi tuntia. Ensin matkustimme puoli tuntia S8 –paikallisjunalla München Ost –asemalle, jossa vaihdoimme Salzburgin suuntaan menevään pikajunaan. Münchenin lentoasemalla kannattaa tähdätä junaan, joka lähtee noin tunnin päästä tuloajankohdasta, niin välttää ylimääräisen kiireen, jos kone sattuu olemaan myöhässä. Vaihtoajaksi München Ost -asemalla 15-20 minuuttia riittää hyvin.  Isojen kassien kanssa vaihto on vähän työläs, mutta muuten sujuva. Junamatka München Ost –asemalta Traunsteiniin kestää 1-1½ tuntia. Traunsteinista on noin 19 kilometriä Inzelliin. Menomatkalla otimme rautatieasemalta taksin ja taksimatka maksoi 30 euroa. Lähdimme aamulla klo 6:55 lennolla ja olimme perillä Inzellissä 12:15, jolloin ehdimme hyvin ensimmäiselle jäävurolle klo 14:00. Paluumatkalla matkustimme paikallisbussilla Traunsteiniin (matka kesti 30 minuuttia) ja matka maksoi yhdelta aikuiselta 4-5 euroa. Inzellin kunta tarjoaa myös palvelua, jossa Inzellin paikallinen taksiyrittäjä noutaa etukäteisvarauksen perusteella Traunsteinin asemalta hintaan 9,90 euroa / henkilö.

Münchenin lentoasemalta kuljetukset voi sopia etukäteen myös Inzellin paikallisten taksiyrittäjien kanssa (esim. www.fegg-inzell.de tai www.edelweissreisen.de ). Minulla ei ole tästä palvelusta viime vuosilta kokemusta, mutta se on todennäköisesti kätevä tapa suuremmille ryhmille. Taksiyrittäjillä on eri kokoisia autoja 3 – 30 hengen joukkueille.

Inzellissä on useita majoitusvaihtoehtoja hyvätasoisesta hotellimajoituksesta vaatimattomiin huone & aamiainen –vaihtoehtoihin. Majoituksen voi varata kunnan sivujen www.inzell.de kautta tai hakemalla yksittäisiä kohteita ja niiden verkkosivuja. Asuimme tällä kertaa yksinkertaisessa perhemajoituksessa (Familie Gehmacher-Maier). Kahden hengen huone (wc, suihku ja parveke) aamiaisineen kylän keskeltä neljäksi vuorokaudeksi maksoi noin 190 euroa eli veroineen noin 47,50 euroa / 2 hh / vrk. Aamiainen ja huonen oli hyvä ja kokonaisuutena hinta/laatusuhde oli erittäin hyvä. Maajoukkueluistelijat saavat vapautuksen kunnan turistiverosta (noin 2 euroa /vrk), mutta toisaalta  maksamalla turistiveron saa Inzell-kortin, jolla saa hyviä palveluja (esim. ilmaisen bussimatkan Inzell-Traunstein ja ilmaisen polkupyörän käyttöön päiväksi). Inzell-kortin palveluja on parannettu tänä vuonna, mutta niistä tiedotetaan edelleen heikosti ja etujen käyttäminen vaatii vähän selvitystyötä.

Olen aikaisemmin asunut useissa eritasoisissa majoituksissa paikkakunnalla. Osa majapaikoista on jo niin monen vuoden takaa, että niiden nykytasosta ei ole enää mitään käsitystä. Muutama vuosi sitten palanut Gasthof zur Post oli kylän ykköshotelli ja sen ydin, ja tällä hetkellä Hotel Chiemgauer Hof on todennäköisesti tasoltaan paras hotelli. Suomalaisia on majoittunut esimerkiksi Gasthof Kienbergissä, Ferienpark Alpinassa, Hotel Bayerischer Hofissa, Gasthof Inzeller Hofissa ja Hotel Bavariassa, joissa useimmissa olen itse majoittunut. Matka jääradalle on Bavariasta noin kilometri ja Bayerischer Hofista noin kaksi kilometriä).

Neljän vuorokauden visiitillä oli hyvää aikaa tehdä myös kylän ruokapaikkojen pikatesti. Suosituimmat (eli eniten asiakkaita iltaisin) näyttävät olevan Kienberg (kylän keskellä kirkon vieressä) ja Massimo’s (200m kylän keskeltä Schmelzin suuntaan). Molemmissa on hyvä lista edullisia pastoja, pizzoja ja pihvejä). Muita hyväksi osoittautuneita paikkoja ovat Bavaria (varsinkin perinteisen bayerilaisen ruuan ystäville), Inzeller Hof (sama juttu), Salvatore (italialainen Alpinan vieressä), Schlittschuh (entinen Schnitzel Willy) ja uimahallin Gasthaus Badepark (erityisesti lounaspaikkana). Ruokailu normaalijuomineen maksaa noin 10 eurosta (pastat ja pizzat) 15 euroon (leikkeet ja pihvit). Päiväkahvit kakun kanssa kannattaa nauttia kylän keskellä olevassa kahvilassa (Am Rathausplatz tai Höck) ja kylän keskellä on myös hyvä jäätelöpaikka.

Kylän keskellä (vanhoille Inzellin kävijöille ”vanhan postikonttorin paikalla” on pyöräkauppa ja pyörävuokraamo (www.mailis.de) . Vuokrasimme tällä kertaa maastopyörät etukäteen sähköpostitse. Kolmen päivän vuokra hyväkuntoisesta Scott-maastopyörästä oli 36 euroa / pyörä. Kun mukana oli omat pyöräilykengät ja – asut, valinta osoittautui hyväksi. Jossain mainostettiin, että alueella on 3000 km maastopyöreittejä, ja ajoimme päivättäin luistelun ohessa tunnin pyörälenkit ja pyörä oli myös kätevä väline radalle kulkemiseen. Hyvä perusreitti on polkea noin 10 km ”kivien” eli Falkensteinin ja Kienbergin ympäri tai ajella Traunsteiniin tai Ruhpoldingiin. Jos haluaa kokeilla kevyttä mäkiajoa, kannattaa ainakin alkulämmittelyksi ajaa Adlgassin suuntaan ja Frillenseen järvelle.

Minulla oli
tilaisuus käydä viime talvena kaksi kertaa Saksassa Erfurtin pikaluisteluhallissa. Molemmilla kerroilla kulkuvälineenä
oli vuokra-auto: ensimmäisen kerran Berliinistä ja toisen kerran Frankfurtista.

Erfurtin pikaluisteluhalli
on hyvätasoinen eurooppalainen pikaluisteluhalli. Tämä tarkoittaa sitä, että
parhaimmillaan siellä tehdään hyviä tuloksia, mutta huippuolosuhteet
edellyttävät, että hallin ilmastointi on viritetty arvokisoihin tai muuten
niin, että olosuhteet ovat opimaaliset. Halli on valoisa eli siellä on paljon
luonnovaloa, ja näppärästi rakennettu ilmastointi, joka laittaa ilman
kiertämään luistelijoiden suuntaan. Rata sijatsee hieman kaupungin keskustan
ulkopuolella osoitteessa Anstädter Strasse 53, 99096, Erfurt.  Hallin vieressä on parkkitalo, jonne auton voi
jättää parkkiin kisojen tai harjoitusten ajaksi muutamalla eurolla.

Erfurtin hallilla
on omat sivut, joilta saa lisätietoa harjoittelusta ja kilpailusta hallissa: http://www.eisevents-erfurt.de/index.html

http://www.gunda-niemann-stirnemann-halle.de/

Harjoitusvuoroille
pääsee luistelemaan, mutta saksalaisten omat harjoitusvuorot ovat yleensä
suljettuja, ja harjoituksiin tulee etukäteen ilmoittautua sivuilla olevalla
lomakkeella, ja jäävuoromaksut tulee hoitaa paikan päällä.

Kilpailuja
hallissa on useita kauden aikana, ja niihin voivat myös suomalaiset osallistua.
Ilmoittautuminen kilpailuihin tapahtuu hallin sivuilla olevien ohjeiden mukaan.
Kaksipäiväisissä kilpailuissa voi olla paljon osanottajia, jolloin sunnuntain
pitkiltä matkoila voi tulla kiire sunnuntai-illan lennoille Suomeen.  Me ehdimme hyvin molemmilla kerroilla
sunnuntai-illan koneelle.

Molemmilla viime
talven Erfurt-vierailuilla erikoista oli, että radalla ei ollut käytettävissä
pukuhuoneita, vaan luistimet ja muut varusteet puettiin radan keskellä
penkeilllä.

Berliinistä
ajomatka Erfurtiin on navigaattorin mukaan 300 km ja 3 tuntia, ja hyvällä
säällä ajoaika on jopa nopeampi. Ajomatka on helppo ja selkeä A9 ja A4
-moottoritietä.  Berliinin lähellä
kannattaa kuitenkin varautua koviin ruuhkiin, jolloin varsinkin paluumatkalle
kannattaa varata tunti ylimääräistä aikaa. Meillä liikenne hidastui lähellä
Berliiniä huomattavasti, mutta aikatalussa pysyttiin silti hyvin.

Frankfurtista
ajomatka Erfurtiin on hieman lyhyempi kuin Berliinistä eli 260 km ja 2½ tuntia.
Koko matka on moottoritietä (A5 ja A4). Hyvällä kelillä ajoaika voi olla
nopeampi kuin navigaattoreiden ennuste, ja Frankfurtissa ruuhkien
todennäköisyys on hieman pienempi kuin Berliinissä. Meillä ruuhkaa ei ollut
ollenkaan. Autoja oli paljon, mutta liikenne oli silti sujuvaa.

Erfurtiin pääsee
myös junalla, mutta minulla ei ole kokemusta junamatkasta. Saksan
rautatieyhtiön mukaan (www.bahn.de) Frankfurtin lentoasemalta junamatka on
nopeimmillaan 2½ tuntia eikä junanvaihtoa tarvita. Menopaluulippu maksaa 60-100
euroa. Berliinin lentokentältä junamatka kestää 3-3½ tuntia ja matkalla joutuu
junaa vaihtamaan ainakin Berliinin Hauptbahnhofilla. Hinta on samaa luokkaa
kuin Frankfurtista.

Erfurtissa on
useita hotelleja ja majataloja. Itse asuin kaksi kertaa talvella hotelli
Caratissa (http://www.hotel-carat-erfurt.de/ ). Hotelli sijaitsee parin kilometrin
päässä hallista eli kävelyetäisyydellä tai lyhyen ajomatkan päässä. Hotellissa
oli kunnon aamiainen ja huoneet olivat siistejä. Hotellia käyttävät useat
luistelujoukkueet, vaikka se ei kustannuksiltaan ole halvin. Hotellin ja radan
ympärillä on muutamia ruokapaikkoja, mutta matkalla kannattaa tutustua myös Erfurtin
keskustaan.

Kävin Collalbossa viime viikonloppuna, ja tämä blogi sisältää hyödyllisiä vinkkejä niille, jotka suunnittelvat harjoitus- tai kilpailureissua Collalboon. Collalbo (saksaksi Klobenstein) on 1100 metrin korkeudessa sijaitseva luistelukeskus Pohjois-Italiassa n. 15 kilometriä Bolzanon kaupungista. Kylässä on 1980-luvun lopulla valmistunut 400 metrin tekojäärata, jonka rataennätykset tekevät siitä maailman nopeimman ulkoilmaradan. Pekka Koskelalla on radan 100 metrin luistelun rataennätys 9,49.

Collalbon radalla on omat internetsivut osoitteessa www.arenaritten.it. Sivut ovat vaatimattomat, mutta sisältävät tärkeimmät tiedot radasta, siellä harjoittelusta ja majapaikoista. www.speedskatingnews.info –sivustoilta löytyy Collalbon radan kohdasta hyvä googlemaps-linkki, josta näkee radan täsmällisen sijainnin. Suomesta Collalboon pääsee lentämällä joko Müncheniin tai Milanoon. Molemmista on n. 310-350 km eli n. 3½ tunnin automatka Collalboon. Lukuunottamatta viimeisen 15 kilometrin nousua vuorille, koko matka on moottoritietä. Münchenistä ajoreitti kulkee Innsbruckin ja Brenneron solan kautta Bolzanoon, ja Milanosta Milano-Venetsia –moottoritietä Veronaan, josta moottoritietä Bolzanoon. Bolzanossa moottoritieltä poistutaan Bolzano/Bozen Nord- liittymästä ja ajetaan yksi kilometri SS12 –tietä Bolzanon suuntaan, ja ensimmäisestä liikenneympyrästä Ritten/Renon –viitan suuntaan, jonka jälkeen vuoristotie kääntyy oikealle n. 2 kilometrin päästä. Vuoristotie (12 km) on leveä, ja normaalisti ajokuntoinen talvellakin. Italiassa on moottoriteillä tietullit, eli tullipisteessä otetaan lipuke, jota käyttäen maksetaan tietulli moottoritieltä poistuttaessa. Münchenistä ajettaessa Brenneron solassa moottoritie nousee yli 1000 metrin korkeuteen ja saattaa lumisateella olla hidas ajettava, mutta sitä pidetään tehokkaasti kunnossa.

Navigaattorit ja internetin reittipalvelut (esim. googlemaps) antavat Münchenistä tullessa lyhimmäksi reitiksi mutkittelevan vuoristotien, jolle pitäisi siirtyä jo paljon ennen Bolzano Nord –littymää. Kyseessä on virheellinen neuvo eli kyseistä vuoristotietä ei ole vaan ainoa järkevä ajoreitti Collaboon kulkee Bolzano nNord- liittymän kautta.

Junalla Collalboon pääsee München –Verona –junilla tai Milanosta. Bolzanon asemalta pääsee Collalboon taksilla tai bussilla (joka menee joko suoraan Collalboon tai Collalboon vievän hissin lähtöasemalle (hissin ajomatka on n. 12 minuuttia)).

Collalbossa suomalaisia on ollut lähinnä kahdessa majapaikassa. Kylän ykköspaikka on Bemelmans Post –hotelli, joka on hyvätasoinen hotelli kylän keskustassa n. 600 metriä radalta. Pension Wiesenheim on lähellä rataa eli sieltä näkee suoraan radalle, mutta taso vaatimattomampi. Itse olen asunut molemmissa. Viimeisimmällä reissulla asuin Wiesenheimissa. Se oli siisti, huoneet olivat hyviä, mutta niissä ei ollut televisiota. Ruoka oli poikkeuksellisen hyvää eli täysihoito maksoi 47 euroa /vrk, ja siihen sai aamupalan lisäksi kaksi kolme ruokalajin ateriaa (eli spagetti, pihvi ja kakku).

Collabon jää on yleensä sitkeä ja ehkä vähän lasimainen. Talvisaikaan aurinko tulee esiin vuorten takaa ennen yhdeksää ja laskee n. klo 17 iltapäivällä. Yöt voivat olla kylmiä, mutta alppien eteläpuolella aurinko lämmittää niin, että kylmienkin öiden jälkeen päivälämpötila on lähellä nollaa tai sen yli. Collalbo on tunnettu siitä, että säät ovat talvella tasaisia ja aurinkoisia.

Harjoitusvuoroja Collalbossa on yleensä kaksi aamulla ja kaksi iltapäivällä. Jos luistelijoita on paljon, toinen aamu- ja iltavuoro voi olla varattu maajoukkueille. Collalboon tullessa ilmoittautudutaan radan huoltorakennuksen yläkerrassa olevassa toimistossa, jonne maksetaan myös jäämaksut. Etukäteen voi kysellä tietoja sähköpostitse osoittesta info@arenaritten.it.

Ilkka

Helsingin Luistinkiitäjien ensimmäinen blogikirjoitus ilmestyy maanantaina. Inzellissä rakennetaan hallia, viikonloppuna kisoja jouduttiin perumaan pakkasen vuoksi, suomalaisista luistelijoista suuri osa on Berliinin hallissa leirillä, ja täällä odotellaan Helsingin kaupungin kustannusarviota Myllypuron hallista. Mutta Oulunkylässä on liukas keli - pakkanen on lauhtunut ja tuuli viistää lounaasta (tai ainakin melkein). 

Tänä talvena luistelusta kiinnostuneiden määrä on taas kasvanut. Luistinkiitäjillä on kahdeksan treeniryhmää ja kursseilla oli jo syksyllä mukana yli 50 luistelijaa.